Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kohta ei kysellä, mitä teemme.
Pomo on tulossa perheeseemme.
Saamme ikiliikkujan oivan,
nahkavekkarin, varhain soivan.
Kompassin, joka suuntaa näyttää,
huoneet kohta leluilla täyttää.
Askeleet kiertää ympäri pihan,
touhusta uuvuksissa taidamme olla ihan.

  

Valoisana tammikuun päivänä
poika haluaa kertoa kanssani tarinoita
joissa eläin paistaa lättyjä,
kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu
jalkaansa, piano pesee hampaat.
Pakkanen on niin kova
että nyt sellaista voi tapahtuakin.
Ja lakkaamatta on kerrottava
jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,
jokainen syliinnukahtaminen ainut.
Kari Levola

 


Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Laski syliin, jätti siihen,
sinä vähän hymyilit,
unissasi ynähdit.

Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman.
Lapsen unista kertovan.
Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:

Millaista on olla pieni,
pienempi kuin muut.
Miten näyttää valtavilta
taivasta puhkovat puut.
Yhtä ihmettä on linnun lento,
tienpenkan heinänkorsi hento,
koiran haukku ja hännänpää,
kun pallo piiloon kierähtää.
Mitä ihmettä on aamupuuro
ja hellepäivän sadekuuro!

Millaista on rattaista pötköttää
ja kuunnella autoa etääntyvää.
Miten villapuvun sisällä
näkee villaisia unia.
Miten lumijäniksillä
on lumisia junia.
Miten ihmettä on ilmapallo,
leijonanmuotoinen!
Ja tanssiva karhu
ja karvaiset korvat sen!

Ja miten kaikista äänistä maailman,
tunnistaa sen rakkaimman.

Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.
Eppu Nuotio

 


MEILLE ON SYNTYNYT LAPSI

Meille on syntynyt lapsi.
Ihmettä, iloa.
Lahjoista suurin voi painaa
vain kolme kiloa.

Meille on syntynyt lapsi,
ei yhtään vähempää.
Katsomme salaisuutta
vuoteella lepäävää.

Meille on syntynyt lapsi.
Kitinää kuuntelen.
Kaiken huomion valtaa
hän, puolimetrinen.
Anna-Mari Kaskinen


Kymmenen pientä varvasta,
pienen pientä ja somaa.
Kymmenen pientä sormea,
pienen tytön ikiomaa.
Kaksi on silmää, nenä ja suu.
Hui! Kuinka siihen rakastuu.
On kodissa uusi kukka,
tyttönen silkkitukka.

  

Tuli pikkuprinssi maailmaan
isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee; minä vaadin

sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa

voi sinua tyranni pienoinen;
olet mahtaja aikamoinen
sun valtas on kaksinkertainen
olet kuopus ja esikoinen

Aaro Hellaakoski


Vauva tuli - ja millainen!
Poski niin silkkinen, ja pylly vaaleanpunainen.
Varpaat kuin pienet perunat, sormet somat mut vahvat.
Päälaella haiven pien, hymyn takaa pilkahtaa ien.
Toi onnea mukanaan,
meidän perheeseen ja koko maailmaan!

  

On jalassaan sillä pienoinen sukka,
tuntuu poskea vasten hentoinen nukka.
Silmät on isän ja äidiltä tukka,
elämään vasta puhjennut kukka.
Pun/sin nuttuun xx senttiä puen,
kortista xxxxg painaneen luen.
Pian jatkamme elämää kotiutuen
ilmoitan, kun aika on vierailujen :)

  

Niin pikkuinen vasta,
kuin keiju satumaan,
onnellinen hymy,
puna poskillaan.

Maailma odottaa pientä seikkailijaa.
Ihmeitä, iloja se sulle tarjoaa.


Hyvät haltijat kehtoas keinuttaa,
päivänpaisteista eloa toivottaa!


Oi kuinka ihanan hyvälle tuoksuu vauva pien',
ja sydämeen hyvin syvälle lapsirakkaus löytää tien.
Tarja Helkearo


Yhtä kaunis kuin uuden päivän alku
on uuden elämän alku.

 

Palleroinen, mutrusuu, hurmaa,
kasvaa, voimistuu,
rakkaudesta vanhempain,
turvaa, voimaa ammentain.

 
Sylissäsi rakkauden haaste
edessään elämän kaikki mahdollisuudet.

 
Kun katsoit äsken ensimmäisen kerran
uusilla silmilläsi,
minusta tuntui kuin maailma olisi kääntynyt
parempaan suuntaan
-minun sydämeni se vain käännähti.

 

Pieni poika/tyttö maailmaan syntyi
auringon säteistä, pienistä pihlajanmarjoista,
linnunpoikien saattelemana
pehmeistä pumpulipilvistä.


Auringonsäde maahan koski,
syntyi soma nukkaposki.
Tuli tähän maailmaan
sydän iloa tulvillaan.


Katso lasta nukkuvaa,
se näkee unta ihanaa.
Nukkuu lapsi vaunussa
hymynhäive kasvoilla.

  
Tästä iloitsee kanssanne joka tuttu:
Teille syntyi kullannuppu!


Hellyys ja rakkaus kasvattaa lasta
ja lapsen vanhempaa.
Tarja Helkearo

 

Mukanansa pieni vauva tuo
paljon iloa, nalleja, pupuja, hauvoja,
lapsuuden ajan riemuja!


Keinuva kehto, pikkuinen nuttu,
tämäpä vasta upea juttu!


Hyväillä, helliä, anteeksi antaa,
silittää päätä ja sylissä kantaa.
Lauluja laulaa, riisua, pukea, nukuttaa,
syöttää ja satuja lukea.
Kuivata nenää, pyyhkiä suuta,
kaikkea tätä ja paljon muuta!


Lapsi kuin hentoinen kukka,
mustikkasilmä, mansikkasuu,
päivänpaistetta untuvatukka,
linnunlaulua kaikki muu.

 

Nyt on teillä onnen aika,
aika pienen hymysuun.
Olkoon vuodet onnekkaita
rakkautta tulvillaan.


Valon maasta, puhtahasta
tuo pieni lapsi
terveiset tullessaan.
Enkelistään, ihanasta,
kasvoillaan kuva heijastaa.
Hän meille lahja on taivainen,
hänet rukouksiimme
liitämme kiittäen.
Marleena Ansio


Se joka syntyy maanantaina,
on kaunis aina.
Katsohan, katsohan
tiistailasta niin sulokasta!
Keskiviikon lapsella on iloa vasta!
Torstain lapsella siivet kantaa.
Perjantailapsi rakastaa ja antaa,
lauantailapsi saa puuhata aina,
vaan se joka syntyy sunnuntaina
on hyvä ja kaunis ja huoleton aina.


Oman lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden, pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.
Voisiko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän.

 

On maailma hänen edessään
hymyilevä, avoin.
Hänet elämän alkuun auttakaa
ja tukekaa kaikin tavoin.
Tuokoot tuokiot tulevat iloisia hetkiä,
unen utuisia retkiä,
hymyjä kuin auringonnousuja.


Onni on pienen käden ensimmäinen kosketus,
hauras ja hento, mutta se kertoo paljon:
Olen olemassa, rakasta minua.


Voi sitä onnea, pientä ja somaa
niin kaunista ja aivan omaa.
Nauti hetkistä, kiiruhda älä
unohda maailman kiire ja sälä.
Tuokiot nuo muistiisi paina
muistele huonoina hetkinä aina.
Seuraa pienen kasvua ripeää
joskus ihanaa, joskus niin kipeää.
On vauvasi teini, ennen kuin huomaa,
silloin muistosi kanssaan jaa.

 

Tervetuloa suveen suloiseen
kotikylän maisemiin
Kissankellot ja lumpeenkukat,
viljavainiot ja koivukujat,
sorsanpoikaset ja pääskyset,
laineiden liplatus ja
suvituulen henkäys -
ne kaikki Sinua tervehtivät,
ne kaikki Sinua odottavat.

 

Tervetuloa pikkuveljeksi ____lle,
kasvukumppaniksi, leikkitoveriksi.
Tervetuloa äidin ja isän iloksi,
perheen nuorimmaiseksi.

  

Mummit ja vaarit,
tädit ja sedät,
serkut ja sukulaiset,
kummit ja ystävät -
he kaikki Sinua tervehtivät,
he kaikki Sinusta riemuitsevat.
Myös __________n väki.


Oman lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.

Tunnet käden, pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän.

Nukkumaan, nukkumaan,
neljätoista enkeliä unta vartioimaan saan.
Kaksi heistä oikealla
sekä kaksi vasemmalla.
Sängynpäädyssä on kaksi
jalkopäässä vielä kaksi.
Korkealla, pilven tiellä
kaksi enkeliä lentää siellä.
Peiton alle kaksi heistä
hyvin minut peittelevät.
Nuorimmaiset enkeleistä
univirren hyräilevät.

 


Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuos on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!
Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sil on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit Ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.
Aaro Hellaakoski

 

On turvassa kehto, sitä keinuttaa puu,
pienen sydämen lyöntejä kuuntelee kuu.
Koko yön jaksoit nukkua, etkä herättänyt,
askeleen aikuiseksi olet pinnistänyt.
Lauri Lehtinen

 

Ota onnesta kiinni, tästä hyvä on jatkaa,
alat omin jaloin jo taivaltaa matkaa.
Vuosi sitten vauvana aloitit sen,
kuinka äsken - sitä sittenkään tajua en!
Lauri Lehtinen

 


Töppöset vain tömistää,
kun pikku __________ rynnistää.
Pois eestä, tietä antakaa,
kun _________ tutkii maailmaa.

 

 

Jumala loi maailmaan unelmia, uljaita vuoria, mahtavia meriä,
preerioita, savanneja ja metsiä.
Sitten hän ajatteli:
"Jonkun täytyy kavuta huipulle, valloittaa meret, tutkia preeriat ja savannit ja metsät.
Minä teen pienen pojan, joka kasvaa suureksi ja vahvaksi kuin honkapuu:"

Jumala loi pienet pojat pitämään hulinaa, seikkailemaan ja valloittamaan,
riehumaan ja nauramaan.
Siinä saattavat kasvot tuhriintua, ja leukaan tarvitaan laastaria,
mutta sydän on rohkea ja hymy hurmaava.
Kun Jumala oli työnsä tehnyt hän totesi:
"Pieni poika on hyvä juttu”

 


    Kun iloiset nauravat kasvosi nään,
mä usein pysähdyn miettimään,
mua mistä hyvästä palkitaan näin,
saan nähdä sun kasvavan vierelläin.
Jos suinkin osaan, niin lahjoitan sen,
tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen.

 

Tekijän pyynnöstä yllä oleva runo alkuperäisessä muodossaan:

Kun pikkuiset nauravat kasvosi nään,
mä useinkin pysähdyn miettimään,
mua mistä hyvästä palkitaan näin,
saan nähdä sun kasvavan vierelläin.
Jos suinkin osaan, niin lahjoitan sen,
tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen.
Nina Forsström

 

Pienikin on tärkeä,
pienikin voi tuoda
ympärilleen lämpöä,
hyvää mieltä luoda.

 


Tuoksussa tässä on outoa taikaa,
miten voi tuoksua yhtä aikaa :
hunajalta, apilalta, rakkauden räiskeeltä ,
suukkosten mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.

 

Tahdon!

Tahdon, vaikka en tiedä, mitä.
Tahdon samaa kuin sinä. Ja sinä
tiedät tarkkaan, mitä tahdot.

Me tahdomme kuivan vaipan ja puhtaan pyllyn
ja puhtaat vaatteet. Ja lämpimät varpaat.
Tahdomme mahan täyteen maitoa, lämmintä.
Tahdomme unta ja valvetta. Tarpeen mukaan.
Ja hyvää seuraa. Tahdomme olla joka hetki yhdessä.

Me tahdomme kasvaa. Tahdomme unohtaa mielipahat
ja karkottaa vatsanpurut.
Me tahdomme nauraa ääneen. Ja jokeltaa.
Tahdomme olla yhtä, vaikka meitä on kaksi.

Joskus tulee aika kasvaa erilleen,
haluta eri asioita,
itkeä, huutaa ja neuvotella,
meillä on kohta omat mielipuuhamme,
ja niiden pariin me haluamme silloin,
kun muut haluavat jotain muuta.
Ei se haittaa. Me muistamme ajan,
jolloin olimme yhtä.
Tittamari Marttinen

 

Me kaksi

Sinä tulit ensikertaa syliini
pienenä ja avuttomana
ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.
Miten minä voisin sinusta
miehen tehdä,
sinusta pienestä ja avuttomasta
kun itsekkin olen samanlainen.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
löysit rintani ja
jäit kiinni minuun
ikiajoiksi.
Me olimme yhtä sinä ja minä.
Me kaksi;avutonta.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
rinnallani ja
nyt tiesin mitä tekisin.
Rakastaisin.
Rakastaisin ja hellisin sinua.
Antaisin ilon silmiisi ja
sismpääsi tunteen siitä,
että me kaksi onnetonta
tekisimme
toisistamme voimakkaat.

Sinä siinä ensikertaa
lepäsit sylissäni
tyytyväisenä ja kylläisenä
minusta.
Sinä tiesit ja minä,
että kyllä me kasvaisimme,
sinä mieheksi ja
minä äitiksi.
Kasvaisimme yhdessä
me kaksi avutonta.

 

Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve.
Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
kohtaa "normaaliin tahtiin",
vaan olla
oman neuvolakirjansa Indiana Jones,
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin.
Aika paljon muidenkin.

Tärkeintä ei ole olla sitä,
mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä,
mitä elämäksi sanotaan.

Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa.
Olla paikalla silloin,
kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa,
jota myös perheeksi kutsutaan.

 

 

Pienet punaiset varpaat
piennarta tassuttaa
Pienet pulleat kädet
kukkasen tavoittaa
Pieni pehmeä suukko
poskeeni läiskähtää
Nauru ja riemu ja onni
aamuni lämmittää

Siinä on hän, jota varten
olen, elän ja teen.
Siinä on hän joka antaa
tielleni tavoitteen.

  

Vauvan käyttöohje:
Hellin käsin kannetaan,
suukko lämmin annetaan,
syliin usein suljetaan,
yhdessä näin kuljetaan
P. Hemelius

 

Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä, ja juteltiin
ihan hiljaksiin "no nyt se on elämässä".

Sinä olit ihan pikkuinen ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten kai ympäröi tätä lasta."

Ja perhoset, lintuset untuvapäät tuntuu lentävän
korin yllä. Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät ?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä".

Sinä olit se ihme tietysti, vaikka poruun
puhkesitkin. Imit minusta maitoa nälkääsi,
minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill on ripsissä tähden säkenet"
Isäs naurahti ja keksi: "sen varpaat on
puolukan raakileet" ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen"
me puhuttiin toisillemme.
Kaarina Helakisa

  

Kun pieni lapsi nukkuu,
se täyttää
yhden kokonaisen huoneen.
Risto Rasa

 

Niin pikkuinen vasta,
kuin keiju satumaan,
onnellinen hymy,
puna poskillaan.

 

Rikkaus yksin ei onnea todista.
Toinen on elämän arvojen mitta.
Lapsien myötä löytyy onni kodista.
Elämä jatku ei muutoksitta.

 


Mikä varhain painetaan
lapsen sydämeen,
se antaa suunnan
koko elämälle.

 

Kuin enkelin siiven kosketus
hymy pienen vauvan on.
Syttyy sydämiin suuri rakkaus,
se on side murtumaton.

 

Kuin salatun taivaan pilkahdus
ote pienen käden on.
Kuin keväisen tuulen kuiskaus
se on lupaus rikkomaton.

 

 

Synnyit tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
isän ja äidin haaveesta.

 

Vauva pieni hallitsee,
jo alkoi onnen aika.
Nyt pienet tossut vallitsee
ja tuttipullon taika.

 

Uinahda kehtoosi pienoinen,
kuuntele kuisketta tuulen.
Se hellästi uneen tuudittaa,
kertoo saloja ikuisuuden.

 

Tässä pienessä kehdossa
makaa vauva kovin ihana.
Pienet kasvot sillä on,
ja hymy aivan vallaton!
Ja keijut kehdon yllä nään:
Nyt tervetuloa elämään!

 

Vaikka olisi tuhannen kuuta,
tuhat sädettä aurinkomaan,
en nyt tahtoisi katsella muuta
kuin lastani kehdossaan.

Häneen kätkeytyy elämän hyvyys
unitieto - tiedottomuus
siinä vuori ja laaksojen syvyys
koko ihminen ikuisuus.

Hiuksilla tuoksu kukkien,
poskilla punerrus hento,
lapsuus on ainutkertainen,
se on kaunis kuin tähdenlento.

 


Komentaja ei itse tiennyt,
miten paljon ylennyksiä hän jakoi
yhdellä parkaisulla.

Nuoresta parista tuli äiti ja isä,
äidistä mummo, isästä ukki,
siskosta täti, veljestä setä,
kodista mummola.

 

Tullessaan maailmaan, lapsi tuo sanoman ettei Jumala
vielä ole heittänyt toivoaan ihmisten suhteen.
Rabindranath Tagore

 


Suojelusenkeli

Mä katsoin yhtä kuvaa
monta lapsuuteni iltaa
siinä kaksi pientä lasta
kulki vaarallista siltaa
heitä uhkas metsän pimeys
ja suuri virta pyörteineen
muttei hätää heitä suojas
enkeli valkosiipinen

kun tänään katson sinuun
ja sua uneen tuuditan
mä muistan päivän leikit
kuinka sua rakastan
sä olet tosi pieni
ja mä melkein toivoisin
että rinnallesi saisit
samanlaisen enkelin

kohta ryntäät maailman ääriin
näät varjoja ja aurinkoa
tee mitä teet mut älä
sielullesi vahinkoa
sillä haavat nuo ei parane
vaikk isä kuinka puhaltais
siksi toivon että enkelini
jostain suojan sais
Mä tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen
on harmaantuneet värit enkelin
repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata
edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli
kaikki lapset kulkevat.

 

Olet itku olohuoneessa,
parku keittiön nurkassa,
huuto eteisen sopukoissa,
ääni minun sydämessä.

vaikka joskus saatan ajatella,
ihan vain hetken verran,
etten sinulle olisi jaksanut
vastata, silti juoksen luoksesi ensimmäisestä
äännähdyksestäsi, vain katsoakseni
että hengität.

 


Miten pieni ja särkyvä oletkaan,
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
ja nuuhkia ihanaiseni.

Ei mikään mahti milloinkaan
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman
vielä mitään et onneksi tiedä.

Sua tuulet lempeät tuutikoon,
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat
sinne polut pehmeät vievät.

 


Katson iltaa tummuvaa, pienten tähtien tuikintaa.
Nukut siinä vieressä,pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen,hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden,äidin ja lapsen yhteinen.

 

©2017 Seriksen runosivut - suntuubi.com