Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lapsensa menettäneelle:

Katkesi pienen linnun lento,
sävel jäi - ja se heläjää.


Nuku lapsoseni,
aurinkokin käy
jo yön verhon taa
ja jättää tähdet pienet
lepoasi valvomaan.



Kehtolaulun taivaallinen lintu,
laskeutui päälle lapsen pään,
kantoi kimmeltävään unen maahan
lumisulkaisilla siivillään.



Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.



Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukaisemme pieni ja hento.



Rakas lapsemme pienoinen,
nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkelit uneen sinut tuudittaa,
enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, lapsemme, käsityksin.



Syliin pieni suljettakoon,
liehutelkoon häntä hiljaa
unen maahan uinumaan,
unettaren syliin suureen.
Rakkaallemme linnun siivetlentämähän, liitämähän
tähtiä tavoittamahan.



Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.



Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt`ihana enkeli kotihin vie.


Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.



Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat.
Jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

Kiitos ajasta siitä, joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä,
joita hetkeksi annettiin.

Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en.




Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkeli uneen sinut tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, kulta, käsityksin.






LAPSEN LAULU ÄIDILLE
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Anna-Mari Kaskinen




Äiti älä itke!
Minä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.

Äiti älä itke!
Pois aika katoaa:
sinun sydämessäsi
ikuisesti elää saan.

Äiti älä itke!
Näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus
me vielä tavataan?

Äiti älä itke!
En yksin olekaan.
Rajan ylitse minut saattoi
kaunis enkeli helmoissaan.






Olit luonamme hetken
ihan pienen vaan.
Et pidemmälle enää
jaksanutkaan.

Ei koskaan tavattu
tunnettiin vain.
Liian vähän aikaa
sinut pitää sain.

Ei tullut äitiä, ei tullut isää
vain itkua, kipua, surua lisää

Pilven reunalla teitä jo liikaa on
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan,
että seuraavan jo pitää saan.





On lastattu laiva kultainen,
sen kyytiin pääsee jokainen,
ken viattoman sai sydämen,
on lapseni kyydissä jo sen.





Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.

Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.

Kuin virvatulien kajoo,
toivo sielussain hajoo,
liekki sammui ja hiipui,
pirstaleeks´sydän riipui.





Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
MARI




©2017 Seriksen runosivut - suntuubi.com