Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Laitla

Oli menos Laitlaha äitet kattoma.
Käänsi auto noka liikennevalois kantatiä nelikolmosel
ja liitysi jono jatkeks.
Aikan kuluks ihasteli vihertyny maisema
ja katosi ihmiste ilossi ilmei – nii hiano päev ol.
Kalannis rupesi kiroma nelikolmost.
Koko aut täris ja paukus ko ajo niitte
viim syksyste hepposte paikkauksitte päält.
Sit ko vitutus lakas ja
ehtis jo hetke ol ilosemp miäl – sit se tul,
paska haju nokkaha.
Mut tajusi samantiä;
ny mä ole peril, ny mä ole Laitlas!
Miia


Äitienpäev runo 11.5.2008

Taas ol se aik vuadest ko siskokse pohtis
mitä sil äitel taas osta tohtis.
Olissik mittä mitä tarttis se –
jotta muut ko se ainase kukkase.

Sit muistetti mist se ain valitta,
joka käänttes ja lakkamat.
Ny tule sit valittamisel stoppi,
ko me hommatti sul lahjakortti.

Muist et halval ei saa mittä,
et lopu pistäs ite lissä.
Menes ostama uure hiano känny,
vanhast es koska eres tykänny.

Kato sit et siihe mahtu tarppeks kuvi,
et o muutaki ko soittamise huvi.
Sit ko sanos mitä muit ominaisuuksi siin täyty ol,
katota yhres netist iha kunnol.

Hyvä äitienpäivä sul ny sit vaa,
koht varma jo vireopuhelui soitetaa.
Miia


VUARISTORARALL

Mum pääss onk enä lainkka järkki
ko sust on tullu mull niin tärkki?
Äänes suajaha nuku ehtoste,
kuvas silmissän herä aamuste.
Ajatuksis, paistakko aurink taik kuu,
sun nimes enimmä kon kenenkkä muu.

Meijä vauht vaan kiihty,
mutt taera mää viihty,
ko meno on ko vuaristorarall
ja mailmanpyäräs samall.
Mää nauti niin pali täst.
En enä uskon elämäst,
jottai tämmöst tuleva,
mull varattun viäl oleva.

Lupa ol vill ja mukulmaine,
joskus taas – miäs ja naine.

OIKASU

See ol kutsu
kon käänsin selkän sull.

Olen ko hylje,
toisel kyljel.
Kaare lanttio näeks?
Tulestas lähemmäks.

Tunnelma tätä
henkitetä.
Saman tahti.

Oikases kätes.
Telkkar kii.

 


MUIST MAIJA:

Älä koska suast
toiseks naiseks.

Se ei ol ihmise arvost elämä.
Kukka ei sinu kunnioit.
Es itekkä.
Ittetuntos krapise palasiks
sitä mukkan ko aikka kulu.

Miäs, joka luppa sull
viäl joskus ykköspaika,
meina, et ko sää oles
ylentyn ykköseks,
o olemas myäs uus kakkone.

Miäs joka tartte mont naist,
ei muut tapojas,
hän o sitä hauttaha saakk.

  
ENNEN KO SANOS ”TAHRON”

Jossas halua et miähes muista
pumpul- ja villahääpäevänki
ja mahrollisest viäl myähemminki,
muist:

Jos miähes o urheiluhull,
valikkan päev,
millo Vireen kaarus, mutt voitt.
Sillon kaikk ol viäl
Suame urheilus hyvi.

Jos miähes o insinöör,
valikkan päev,
mikä o jonku luvun kaav,
eli oikkiastas miähe oma
syntymäpäev, ko ei hän
kumminka muut muist.

Jos miähes o viljelijä,
valikkan päev,
millo ei kylvet, korjat,
eikä kynnett.
Kylm sillo o,
mut tärkkiä o et tee olet kuumi.

Jos miähes o lätkäfanei,
valikkan päev,
millo Suam voitt mailmamestaruure.
See hän muista, niin kauva,
kon tapahtu taas yht suur ihme.

Mutt jos miähes o jottai muut,
kysy hänelt sopiva päevä.
Jos hän ehrotta
oma äites syntympäevä,
taita oll paremp
et hän juhli sitä vaa.
Sun sulhos o sillo viäl
jossa vapaill markkinoill.

  

Koko talo täys muijii,
piänes kämpäs o tunkos
vessa o kokoaja varattu.

Mul o ystävii kyläs.
Ne rakastava mun perunasalaattii
ja kehuva seinätekstiilii.

Kaikil o liian piäne kenkät,
(paitti Sannal o talvisaapikkaat)
ei me voira kävel kaupunkil.

Mul o juhlat.
Huame o kamala olo mutt hymyillyttä
Karoliina Koskinen

  
Naapuri katti kiahnaa mun jalkaa vaste.
Nii o häntä törrölläs
ja menee erestakasi.
Mää kumarru ja yritä hiukka silittä,
se menee heti kauemmas.

Kuka sanos ett katti muistutta naist,
miähe tommotti tekevä.
Karoliina Koskinen

  

Mää makka pihal
ja ota aurinkoo.
Mul o piäne pikini pääl.

Naapuriäijil o heti jotta asiaa.
Kertova vanhoi Raunistula kuulumissii,
mikkä ova tapahtune ku mul oli viäl vaipa housuis.

Hauskoi jutui,
mutta ain ne kertova niit ku
mul o pikini.

Pilvisel päiväl kävelevä ohitte ja tervehtivä.
Karoliina Koskinen

 

Mää ole kipiä.

Kukkaa ei tua mul jaffaa eikä pastillei.
Misä ova mun mehu ja villasukat?
Kuka pitäsis hualta ja antasis nenäliinaa?

Kyl ne baaris halaileva ja seuraa tarjoava.
Karoliina Koskinen


YRITI OLL KATTENE

Yriti määki oll kattenen.
Oikken kovast.
Kenell vaa,
mist vaa.
Tuijotin tiukasta kiinaruusu lehrei,
et olssi muuttun
katteurest vihriäks.
Mut silmä men vaa
niihin kaunim punassin kukkassihi.

Yriti ajatell,
miks muill o eläm helppo,
mitä varte mull ei?
Mutt en pystyn,
ko mun miälest
elämäs kuuluki oll vaikeuksi,
et ossa arvosta piäni iloi.

Yriti ajatell,
miks olen kööh enkä rikas?
Nee kulkeva komioil piileil
ja omistava neli talo.
Mutt en pystyn,
ko muistin kui surkkioilt
ja onnettomilt nee näyttävä.
Tappleva sukulaisten kans
kuka peri mitäki.
Enkä mää halu riirel.

Yriti ajatell,
miks mää en ol kaunis?
Mitä varte mull ei ol
kurvi oikkiois paikois?
Mutt en pystyn.
Menin peili ette
ja olin ihan tyytyväine.
Mitä sil o väli,
vaikk en ol Tanja tai Lola-
missimittane vaa.

Yriti ajatell,
miks en ol viisas?
Mutt en pystyn.
Tippaleip-aivois kiärs
ja kaars.
En pystyn.

Vai oleks kuullu
joskus viissast plondist?
Oili Vainio


Taas toi kamala tiskivuari.
Ja villakoirii nurkis.
Kaik kalsari ja sukat ova likassii.
Mull o kaapis pullo punkkuu.
Rattosast menee hommat.
Huame o pää kipiä siivoamisest.
Karoliina Koskinen

  

PARAHULTASEN ELÄMÄN TIREKTIIVIT
Itelles tavotteita aseta
ja niitä kohti sitkeesti laseta.

Jos joku meinoo jiähä jyrän alle,
niin porukalla työntäkee se sivummalle.

Mukavompoo on immeisijä halata
ku vikoja ehtiä ja hyvät puolet salata.

Nuapurias lähesty ja kuule,
elä oekopiätä vihamieheks luule.

Elä ihtees halaveksi ja ruttoo,
monet hyvät uatteet sinunnii piässäs kuttoo.

Ku tahot toiste hyvvyyttä ja hymyä,
elä ite ilikeenä ja nuama myrneessä lymyvä.

Tuttavuutta rohkeesti outoinnii kanssa tie ja
uuvet uatokset sisikuntaas punnittavaks vie.

Mualima muuttuu, tahot taekka et,
koeta löytee rytinästä puolet myötäset.

Ku uamulla pannus on hellalle pantu,
kato nousooko nuapurin piipusta antu.

Anna omastas, tarjoo tarpeen tullen olokapiä.
Ja kas kummoo, siitä sullennii mukava olo jiä.
Rautalampi-työryhmä

  

SUUNNATTOMI

Muns pitä maja tuhatpäine naakkasuma
ja niist jokane tahto
eri maakuntta kraakkuma
olipa kerran
oliskin kerran kaks eres menos sama suunntta.

Aamusi o hiljast
nee nukkuva kirkkopuisto lehmuksis
voissin tehr oman pään mukka
mut olen nii voipunu
kaikest tahtomisest
nuakun vaa oksal
naaka olkka vaste.

Pualenpäivän kello lyä lähtötaulu taas.

Ei meil ol luppa
ei ol luppa tehrä pessä
ennenko
o opittu
ottama narikast oikkia takki mukka
tuntema
mikä o oma unelma
mikä on toise.
Heli Laaksonen




MAIJA!
(piänel präntil:
Lue tämä enne yhtemuutto)

Älä vaa men niim pali
kamala virhet tekemä,
ettäs ota miähe,
mikä ei ol koska asun yksi.

Kyl miähenki täyty tiättä,
mikä ero o valkosel ja kirjaval pesol.
Kui peruni keitetä,
kui päi pyykk poik pistetä,
kosk täyty imurist pölypuss vaihta.
Kumpi on tärkkiämp
sähklask vai seedeelevy.

Semnen, ko ei ol koska
omist asioistas huolehtin,
orotta, et sää oles uus äite.
Kaikk tule valminas.
”Keit kaffet!” sano
ja pitä ittestäs selvän
et sää tees juur niinko hän sano.
Ja sun pitä hymyill
ja ol viätteleväs ja hehkiäs.

Mist semssi sovinistei tule?
Paha pelkkä, et mont äitet
pitä semmost helmossas.
Passava poikas pilal.
Poik ei pir naist missä arvos.

Jos tule ero,
kuka o syylline?
Sää tiätyst.
Miäs ko ei ol tottun laskujas maksama.
Oili Vainio





MAASEUTUKAUPUNK

Kyl huama
et olla Laitlas.

Multtane harson kappal
roikkumas vahteras.

Lähten karkkuhu
viimäs suven
jonkun porkkanpellost.

Heilutta ohitte menevil.

Nautti vapaurestas.
Oili Vainio



Oltii laskettelemas
ja tuli seksi miäle.
Ne o vähä sama juttu:

Vieraat vehkeet,
harvo harrastettu laji
ja paikat tulee kipiäks.
Sitku onnistuu,
haluaisis kausikorti.
Karoliina Koskinen


Mää kävi tupakkatauol.

Pomo ihmetteli
miks kukka viitti noin lyhkäse nautinnon takia
tupakil käyrä.

Mää oli hetke hiljaa
ja vastasi:

Mää ihmettele miks miähe viittivä seksii harrastaa.

Ei sanonu seuraavast tupakist mittä.
Karoliina Koskinen



©2017 Seriksen runosivut - suntuubi.com